Paastossa ei ole tarkoitus laihtua tai muuten hankkia fyysistä kuntoa, vaan kyse on hengellisestä harjoituksesta. Siinä ihminen herää arkisesta olemisestaan ja pysähtyy. Hän pohtii uudelleen suhdetta itseensä, Jumalaan ja lähimmäiseen. Hän tunnistaa oman syntinsä, näkee Jumalan armon ja rohkaistuu armosta olemaan armollinen lähimmäiselleen.

Paaston tarkoitus: katumus

Paastoaminen vaikuttaa siihen, miltä sinusta tuntuu. Ruoka ja syöminen nimittäin vaikuttavat hyvin vahvasti kehoon ja sen tuntemuksiin. Jos tietoisesti vähennät ruokaa, se vaikuttaa tunteisiin. Saatat ärtyä helpommin, kun ruumis ei saakaan niin paljon ravintoa, mihin se on tottunut. Paastoon liittyy kehollisen tuntemuksen lisäksi myös ajatus siitä, että ihminen tarkkailee oman mielensä liikkeitä. Tällä tavalla paasto kääntää ihmisen katseen hänen omaan kehoonsa ja mieleensä.

Tämä itseen kääntymisen tarkoitus on auttaa katsomaan omaa itseä rehellisesti. Millainen minä olen? Syönkö liikaa? Olenko ilkeä lähimmäisilleni? Mikä on suhteeni Jumalaan?

Tätä itseen kääntymistä voidaan nimittää sanalla katumus. Katumuksen tarkoituksena on olla rehellisesti oma itsensä. Itseään voi peilata kymmeneen käskyyn. Sitä nimitetään katumuksen peiliksi tai rippipeiliksi: Olenko pitänyt Jumalaa jumalanani, vai pannut toivoni johonkin muuhun? Olenko vannonut Jumalan nimeen valheellisesti? Olenko muistanut levätä riittävästi vai olenko tehnyt vain töitä? Olenko kunnioittanut vanhempiani? Olenko loukannut lähimmäisiäni? Olenko rikkonut seurusteluun tai avioliittoon liittyvää lupaustani? Olenko varastanut jotain, vaikkapa toisen aikaa tai huomiota? Olenko valehdellut toisesta ihmisestä? Olenko tavoitellut tai himoinnut toisen omaa, autoa tai jotain muuta?

Katumuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole synnintuntoon uppoutuminen. Katumus on vain rehellisyyttä Jumalan edessä. Se on kuin sanoisi Jumalalle: "Tiedän, että olen rikkonut näitä perusasioita vastaan. En pysty muuttumaan itse, omalla voimallani, vaan tarvitsen sinun apuasi." Jumala on luvannut antaa voimansa ja auttaa.

Katumuksen "omaan napaan tujioittelun" ei ole tarkoitus kestää, vaan sen on tarkoitus nostaa katsemme Jumalaan ja lähimmäiseen, joita vastaan olemme rikkoneet.

Paaston tarkoitus: sydämen kiinnittyminen Jumalaan

Raamatussa on monia kohtia, joissa puhutaan paastoamisesta. Jesajan kirjassa Jumala suomii israelilaisia, jotka paastosivat, mutta silti sortivat lähimmäisiään. Jumalan viesti heille oli: "Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin." (Jes. 58:4b) Jeesus opetti paastosta Vuorisaarnassa (Matt. 6). Hän puhui samassa yhteydessä almujen antamisesta köyhille, rukoilemisesta ja paastoamisesta. Kaikille näille yhteistä oli se, että niitä ei tehty muita ihmisiä varten, vaan Jumalaa varten:

"Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi.  Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut."
    - Jeesus (Matt. 6:16-18)

Jeesuksen vuorisaarnan opetuksessa paasto on kiitoksen osoittamista Jumalalle. Ihminen luopuu omastaan ja tekee teon, joka ei ole millään tavalla hyödyllinen muita ihmisiä ajatellen. Teolla ei hankita muilta ihmisiltä arvonantoa, vaan sillä kiitetään Jumalaa.

Jeesus puhuu palkitsemisesta, mutta on syytä huomata, että tässä ei ole kyse jostain vaihtokaupasta. Ajatus ei ole, että paastoamalla me hankimme itsellemme rukousvastauksia, kuten paremman työpaikan, lottovoiton tai jonkun muun hyödykkeen. Paastoamisen palkinto on se, että ihminen kerää aarteita taivaaseen ja sitä kautta sydän kiinnittyy enemmän Jumalaan. Voit lukea enemmän paaston palkinnoista Matt. 6:20-21 ja Jes. 58:8-.

Paaston tarkoitus: lähimmäisen auttaminen

Kun ihminen on rehellisesti oma itsensä ja kiinnittää sydämensä Jumalaan, hän saa Jumalalta tehtäväksi kääntyä lähimmäisen puoleen:

Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. (Jes. 58:3b-7)

Kun katsot tätä tekstiä, huomaat, että siinä on ajatus siitä, että paaston tarkoitus ei ole tosiaankaan se, että ollaan ahdistuneita. Sen tarkoitus ei ole jotenkin piehtaroida siinä, että "oi voi, kuinka minua harmittaa, kun syön niin vähän", vaan sen on tarkoitus olla pysähtymistä, jossa ihminen pyrkii tekemään hyvää lähimmäisille.

Raamatussa on hyvin vahva viesti - läpi koko kirjan - siitä, että ihmiset, jotka alistavat ja sortavat toisia ihmisiä, tekevät väärin ja syntiä. Jumala on luonut ihmiset tasa-arvoisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi Jumalan lain tärkeimmässä käskyssä: "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi." Se asettaa jokaisen tasa-arvoiseen asemaan. (Lue lisää: Jaak. 2:8-9.) Tämän vuoksi sortaminen on väärin. Jumala onkin sorrettujen ja alistettujen Jumala: hän on tullut auttamaan niitä, jotka ovat tässä yhteiskunnassa alistetussa asemassa.

Tähän samaan tehtävään on kutsuttu jokainen kristitty. Paasto, jossa ihminen pysähtyy katsomaan uudelleen omia lähimmäisiään ja ihmissuhteitaan - omaa toimintaansa! - auttaa huomaamaan, jos jossakin ihmissuhteessa on syntynyt sellaisia tapoja, jotka rikkovat lähimmäisenrakkautta vastaan.

Teksti: Juha Itäleino 2021